Esteettömyyden perusteet

Veikko Savijoki
Teknillinen Korkeakoulu
2.5.2003

Esteettömyys pyrkii vähentämään muureja, jotka estävät erilaisten käyttäjien mahdollisuuden hyödyntää täysipainoisesti uusia sähköisiä palveluja. Esteettömyyden perusteiden hallitseminen ei ole vaikeaa, mutta valitettavan usein se on unohdettu suunniteltaessa suurelle yleisölle suunnattuja palveluita. Esteettömyys ei ole pelkästään vammaisten käyttäjien huomioimista, vaan ennemminkin erilaisuuden huomioon ottamista.

1. Johdanto

Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä lyhyesti esteettömyyden perusteet. Tutkielma on suunnattu ensisijaisesti TKK:n Käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen peruskurssille (T-121.100), mutta se soveltuu myös muille esteettömyyden perusteista kiinnostuneille lukijoille.

Esteettömyys on terminä melko laaja, sillä se voi tarkoittaa esimerkiksi kynnyksien poistamista pyörätuolia käyttävien henkilöiden liikkumisen helpottamiseksi. Tämän tutkielman käytännön esimerkit keskittyvät kuitenkin esteettömyyteen, joka liittyy ennen kaikkea tietokoneohjelmien ja WWW-palvelujen esteettömyyteen.

2. Esteettömyyden määrittely

Esteettömyys määritellään usein eri tavoilla vammaisten käyttäjien huomioimiseksi tuotteiden suunnittelussa. (Korpela, 2002) Tällaisiin erityisryhmiin voidaan lukea mm. näko- ja kuulovammaiset ja erilaisista motorisista tai kognitiivisista häiriöistä kärsivät käyttäjät. Erityisryhmien näennäisellä pienuudella perustellaan usein ratkaisuja, joissa esteettömyys on jätetty huomioimatta. Sanotaan, että tuote on suunniteltu ”tavallisille” ihmisille, joihin suurin osa potentiaalisista käyttäjistä/ostajista kuuluu. Tässä olettamuksessa on kuitenkin kaksi virhettä: erityisryhmien koko ja käsitys siitä, että esteettömyys palvelee vain vammaisia.

Otetaan esimerkiksi näkövammaiset. Suomessa on noin 80 000 Näkövammaisten keskusliiton rekisteröimää näkövammaista. Rekisterissä on kuitenkin vain sokeita tai muuten vaikeasti näkövammaisia. Näkövammaisten ryhmän koko ja merkitys kasvaa kun huomioidaan ihmiset, jotka kärsivät iän tuomasta näkökyvyn heikkenemisestä. Ikänäkö voi käytännössä merkitä tarvetta lukea aiempaa suurempaa tekstiä.

Esteettömistä ratkaisuista hyötyvien käyttäjien määrä kasvaa entisestään, kun esteettömyys määritellään erilaisuuden huomioon ottamiseksi. Erilaisuus voi johtua jostain vammasta tai erikoisesta käyttötilanteesta. Useimpia vammaisuuden muotoja vastaa jokin tilapäinen ja tilannesidonnainen ongelma. Kuurot eivät pysty käyttämään laitetta, jonka käyttäminen edellyttää kuulemista. Kuulevilla ihmisillä on vastaava ongelma tilanteissa, joissa on todella voimakas taustamelu. Vastaavasti autoa ajava henkilö ei pysty lukemaan sähköpostia erilliseltä näytöltä, koska hän ei voi siirtää katsettaan liikenteen seuraamisesta. Tässä tilanteessa näkövammaisten käyttöön suunniteltu puhesyntetisaattorilla toimiva sähköposti toimii kiireisen autoilijan apuvälineenä. (Gilman)

2.1 Esteettömyys vs. käytettävyys

Termeinä esteettömyys ja käytettävyys tuntuvat melko läheisiltä – molemmat tavoittelevat omalla tavallaan helppokäyttöisyyttä. Käyttäjäkeskeisessä tuotekehitysprosessissa määritellään aina ensin tuotteen käyttäjäryhmät ja pyritään sitten toteuttamaan näiden ryhmien vaatimusten mukainen tuote. Esteettömässä suunnittelussa taas pyritään takaamaan tietyn tuotteen toimivuus mahdollisimman monelle erilaiselle käyttäjäryhmälle, joiden vaatimukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Esteettömässä suunnittelussa pyritään poistamaan esteet, jotka estävät tuotteen tai palvelun käytön esimerkiksi näkövammaisilta. Esteetön palvelu ei ole välttämättä kaikille käyttäjäryhmille helppokäyttöinen. Tärkeintä on, että palvelun käyttö on mahdollista edes jollain tavalla kaikille käyttäjille. On kuitenkin huomattavaa, että usein palvelun esteettömyyden parantaminen parantaa myös yleistä käytettävyyttä.

2.2 Esteettömyyteen liittyviä termejä

Puhuttaessa esteettömyydestä puhutaan usein myös saavutettavuudesta. Saavutettavuus voidaan käsittää fyysiseksi esteettömyydeksi. Esimerkiksi pankkiautomaatin saavutettavuuteen kuuluu sen käytön mahdollistaminen pyörätuolista käsin.

Esteettömyyteen liittyy teknisten ratkaisujen ohella usein myös poliittisia linjanvetoja. Yhdysvalloissa käytetty termi on Universal Design ja Euroopassa taas Design for All (DfA). Muita esteettömyyteen liittyviä kansainvälisiä termejä ovat mm. inclusive design, barrier free design ja mainstreaming.

3. Erilaisten käyttäjäryhmien vaatimuksia

Esteettömyyden pääperiaatteena on tarjota tuote, joka on kaikkien ihmisten käytettävissä koko laajuudessaan ilman etukäteisjärjestelyjä. Seuraavassa on eritelty erilaisten käyttäjäryhmien erityisvaatimuksia.

Näkövammaiset

Sokeat ja muut näkövammaiset tarvitsevat erilaisia teknisiä apuvälineitä hyödyntääkseen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia. Jos näkökykyä on vielä jäljellä, voidaan hyödyntää erityisiä ruudun suurennusohjelmia. Täysin sokeat käyttäjät joutuvat käyttämään ruudunlukuohjelmaa, joka on yhdistettynä puhesyntetisaattoriin tai pistekirjoitusnäyttöön (Braille-näyttö). Lievästi näkövammaisiin voidaan lukea myös värisokeat, joita on noin 8% suomalaisista miehistä ja alle prosentti naisista.

Kuurot

Eri tavoilla kuulovammaisten tietokoneen käyttö on usein helpompaa kuin näkövammaisilla. Ongelmaa aiheutuu vain, jos ohjelman tai palvelun käyttö edellyttää kuulemista. Kuulovammaisia voidaan palvella tarjoamalla esimerkiksi videon rinnalle tekstitystä puhemateriaalista.

Motoriset vaikeudet

Erilaiset motoriset häiriöt rajoittavat ennen kaikkea hiiren käyttöä. Osoittimen kohdistaminen pieneen yksityiskohtaan voi olla vaikeaa. Palvelut onkin syytä suunnitella siten, että käyttö on mahdollista ilman hiirtä. (Saari, 2001) Tämä on ehdoton vaatimus myös näkövammaisille.

Kognitiiviset vaikeudet

Kognitiivisista vaikeuksista kärsiviä käyttäjiä ei ole yhtä helppo luokitella kuin muita ryhmiä. Kognitiivisten ongelmien laajaan ryhmään kuuluu mm. lukihäiriöt ja muistiongelmat. Vaikeudet voivat tulla ilmi esim. verkkopalvelussa, jonka navigaatiomalli on erityisen monimutkainen. (Saari, 2001) Sisällössä esteettömyyttä voidaan toteuttaa käyttämällä mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista kieltä.

4. Esteetön suunnittelu

Erilaisille käyttäjäryhmille suunnatut käytettävyystestit ovat avainasemassa myös esteettömässä suunnittelussa. Käytettävyystestit ovat ainoa objektiivinen mittaustapa, jolla tuotteen esteetön käytettävyys voidaan todeta. (Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen, Vastamäki, 2002) Aina ei ole kuitenkaan mahdollisuutta suorittaa laajoja käytettävyystestejä. Suunnittelun avuksi onkin tarjolla useita selkeitä ohjeistuksia, jotka helpottavat erilaisten käyttäjäryhmien huomioimista.

4.1 Web Accessibility Initiative (WAI)

World Wide Web Consortiumin julkaisema WAI-ohjeisto on suunnattu verkon sisällöntuottajille, web-työkalujen ja selaimien kehittäjille. WAI:n ensisijaisena päämääränä on verkkopalvelujen saavutettavuuden edistäminen (Web Content Accessibility Guidelines 1.0, 1999). WAI suosittaa W3C:n määrittelemien standardien (esim. HTML, CSS) oikeaa käyttöä. Esimerkiksi otsikot merkataan <h1>-<h6>- ja kappaleet <p>-merkinnöillä. On kuitenkin syytä huomata, että läheskään kaikki standardien ominaisuudet eivät toimi vielä nykyisissä selaimissa ja päätelaitteissa.

4.2. Näkövammaistahojen testausohjeet

Suomalaisten näkövammaistahojen testausohjeet verkkosivuille ja -palveluille (Juntunen, Jylhä, Laatunen, Söderholm) on kattava selkeä ohje, joka keskittyy erityisesti näkövammaisten kohtaamiin ongelmiin. Näiden ohjeiden noudattaminen helpotta kuitenkin myös näkevien ihmisten verkkopalvelujen käyttöä. WAI-ohjeisiin verrattuna suomalaisten tahojen laatima ohje on hiukan selkeämpi ja se sisältää paljon yksinkertaisia käytännön esimerkkejä esteettömästä verkkosuunnittelusta.

5. Yhteenveto

Esteettömyys ei ole pelkästään vammaisten huomioimista, vaan ennen kaikkea erilaisuuden huomioimista. Terveidenkin ihmisten toimintakyky vaihtelee jatkuvasti. Esimerkiksi fyysiset olosuhteet voivat rajoittaa toimintakykyä merkittävästi. Ei sovi myöskään unohtaa psyykkistä toimintakykyä. Monia käyttäjiä ei yksinkertaisesti kiinnosta käyttää monimutkaisia tai muuten vaikeita palveluita, vaikka heillä olisikin kaikki tarvittava osaaminen. Vammaiselta poistettu este helpottaa usein myös ns. tavallisten käyttäjien elämää.

6. Lähteet

1. Gilman, Alfred S. Universal Design and the Grid. College of Engineering, University of Wisconsin-Madison. Madison. < http://www.trace.wisc.edu/docs/ud4grid/ > viitattu 13.4.2003
2. Juntunen Reijo, Jylhä Virpi, Laatunen Petri, Söderholm Maria. Näkövammaistahojen testausohjeet verkkosivuille ja -palveluille. Näkövammaisten koulutus- ja kehittämiskeskus Arlainstituutti, Celia Näkövammaisten kirjasto, Näkövammaisten Keskusliitto. < http://www.nkl.fi/tietoa/esteettomyys/testohje.htm > viitattu 3.11.2006
3. Korpela, Jukka (2002). Esteettömyysopas: Näin teet Web-sivujesi sisällön kaikkien saavutettavaksi. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.
   < http://arkisto.tieke.fi/esteettomyysopas/ > viitattu 3.11.2006
4. Saari, Mikko (2001). Saavutettava web-julkaiseminen. Informaatiotutkimuksen laitos, Tampereen Yliopisto. < http://www.uta.fi/~ms67578/a14b/ > viitattu 13.4.2003
5. Sinkkonen Irmeli, Kuoppala Hannu, Parkkinen Jarmo, Vastamäki Raino (2002). Käytettävyyden psykologia. Edita. Helsinki.
6. Web Content Accessibility Guidelines 1.0 Verkkosisällön saavutettavuusohjeet (1999). World Wide Web Consortium.
   < http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/juhta/home.nsf/pages/ 06D2E977451D62FFC2256C1300392172?Opendocument > viitattu 13.4.2003
   Katso myös WAI:n viralliset sivut: < http://www.w3.org/WAI/ >

Sivun alkuun