Ohita navigointilinkit
Vexi Savijoki - 
takaisin etusivulle

Koulutus: rippikoulu

* Ripari ei välttämättä ole vain perinteiden kunnioittamista. Kesän pariviikkoisella leirillä voi olla uskomattoman paljon vaikutusta koko elämään.

Eipä olisi tämä pieni vilppulalaispoika uskonut mihin sitä tuli mentyä riparilla mukaan. Riparistani on kulunut pian neljä vuotta, mutta olen edelleen omalla tavallani kiinni siinä. Huolestuttavaako? Kenties. Vuotta ennen minua siskoni teki erikoisen valinnan olemalla menemättä kotiseurakunnan järjestämälle rippileirille. Riitta valitsi Suomen Lähetysseuran Päiväkummun rippileirin Längelmäellä. Hän piti riparistaan ja minäkin päädyin samaan paikkaan suorittamaan Lutherin opin mukaista koulua.

Löysin paikkani ”Kummulta” ja aloin käymään ahkerasti nuorten leireillä. Näin jälkeenpäin ajatellen annoin Lähetysseuralle pikkusormen, kun pääsin isoseksi ensin varhaisnuorten leirille ja sitten myös riparille. Isosen uran jälkeenkin jatkoin käymistä Kummulla ja usein kumppanina leireillä oli myös kamera. Sitten syötetttiin Lähetysseuralle kättä jo varmasti rannetta myöden: Lähetyssanomille tuli tarvetta saada kuvia Päiväkummusta ja jotenkin minun otokseni löysivät tiensä lehden sivuille. Seuraava askel oli vakavempi valokuvaus, joka toteutui Lähetysjuhlilla. Kuin vahingossa löysin itseni keväällä Tähtitorninmäeltä Helsingistä tekemästä ihan oikeata työtä mainitulle seuralle. Minua oli pyydetty www-toimittajaksi ja tietenkin suostuin. Olin antanut Seuralle koko käden. Voi tätä elämää!

Afrikkaan?

Riparilla ja sen jälkeisillä nuorten leireillä on saanut solmia monia upeita ystävyyssuhteita. Toivottavasti monet niistä kestävät läpi elämän. Vaikka Vilppulan sijainti ei ole kaikkein edullisin suurempia kaupunkeja ajatellen pystyin ylläpitämään kaukaisiakin ihmissuhteita. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta fyysisesti kaukaisimmasta riparikaverista tulikin läheisin. Kiitos kuuluu rajattomalle internetille ja sen välittämälle sähköpostille.

Päiväkummussa kaltaiseni ”maalaisjuntti” on oppinut paljon lähetystyöstä. Evankeliumista kertominen ja kaukaisten ystäviemme auttaminen ei olekaan mitään ryppyotsaisten hurskaiden kristittyjen suorittamaa pakanoiden käännyttämistä. Riparilla ja muilla Päiväkummun leireillä on saanut solmia ystävyyssuhteita moniin lähetyslapsiin. Reilu vuosi riparin jälkeen pääsin katsomaan omin silmin lähetystyön tekemistä Afrikassa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu riparikaverille, jonka vanhemmat olivat lähetystyössä Sambiassa. Afrikka opetti paljon. Se ei ollut ollenkaan niin kamala paikka, mitä oli koulukirjoista oppinut. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa saatan työskennellä itsekin tuossa niin monimuotoisessa maanosassa. Kamalaa, rippikoulusta voi joutua Afrikkaan!

Huomisesta en mä tiedä...

Laulettiin eräässä riparilla opitussa laulussa ja se pitääkin hyvin paikkansa. Olen joutunut/päässyt rippileiriltä eräänlaiseen elämän uraputkeen. Neljä vuotta sitten en olisi varmasti uskonut työskenteleväni tänään riparini järjestäjän yhtenä työntekijänä, lähetystyöntekijänä. Suurin osa nykyisistä ystävyyssuhteista on peräisin Päiväkummusta. Muutenkin riparin vaikutus tähänastiseen elämääni on ollut merkittävä. Elämässä voi päästä pitkälle, vaikka pohjakoulutuksena olisi rippikoulu! Ei tässä oikein uskalla miettiä, mitä se Taivaan Isä on minulle suunnitellut seuraavaksi neljäksi vuodeksi! Mitähän Sinäkin teet vuonna 2002?

Vexi Savijoki
Kirjoitus on julkaistu Sana-lehdessä 1998


00730 Helsinki
p. 040 713 1576
S‰hkˆpostiosoite: vexi ‰t savijoki piste net