Etiopian päiväkirja

Vexin kokemuksia Etiopiasta ja vähän Suomestakin. Kommentit palautelomakkeella tai sähköpostitse.

12.10.2003 klo 23:42

9.10.2003 klo 22:37

Afrikkalasta opiskelua

Olen ollut tämän viikon kouluttamassa hiippakunnan talousosaston väelle Wordin ja Excelin perusteita. Aiheet ovat olleet samoja kuin suomalaisten kanssa, mutta muuta yhteistä koulutuksissa ei sitten juurikaan ole ollut! Tällä viikolla koulutus on ollut pienryhmäopetusta ja ensi viikolla on tarkoitus tarjota räätälöidympää henkilökohtaista opetusta. Talousosaston porukka on jaettu kahteen osaan: aamupäivällä kokoontuvat aloittelijat ja iltapäivällä edistyneemmät. Todellisuudessa molemmista ryhmistä löytyy aloittelijoita ja edistyneitä. Eritasoisten opiskelijoiden tarpeisiin vastaaminen ei ole aivan yksinkertaista, vaikka ryhmäkoko on parhaimmillaankin vain neljä henkilöä. Omaa väriä tulee myös afrikkalaisesta elämäntavasta. Vaikka koulutusajat ovat melko varmasti kaikkien tiedossa, ei paikalla yleensä ole kaikkia ja läsnäolijat eivät tiedä poissaolijoiden menoista. Talousosaston johtaja on mukana kurssilla ja hänelläkään ei tunnu yleensä olevan juurikaan tietoa alaisistaan, jotka eivät ole työaikana työpaikalla... Aikakäsitys on myös melko erilainen. Jos koulutuksen alkuajaksi on sovittu vaikka 9.00, aloittamaan päästään ehkä siinä puolen kymmenen tietämissä.

Aivan kuten Suomessakin, opiskelu on syytä keskeyttää ainakin kahvitaukojen ajaksi. Taukojen aikana käydyt keskustelut ovat olleet melko mielenkiintoisia. Olemme puhuneet lähinnä Suomen ja Etiopian eroista. Yksi tiesi, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa (Etiopian sija on 92.) ja toinen osasi kokemuksesta sanoa, että suomalaiset talot ovat lämpimämpiä kuin brittien rakennelmat. Eilisen kahvikokouksen aiheena oli Tarja Halonen. Sivistyneet talousosaston työntekijät olivat kyllä tietoisia Suomen naispresidentistä, mutta he olivat hiukan huolestuneita asiasta. Kysymyksiä ei aiheuttanut niinkään naisen kyvykkyys vaativaan tehtävään, vaan lähinnä naisen velvollisuuksien sovittaminen kiireiseen työhön. Selitin, että Halosella on vain yksi tytär ja hänkin on jo aikuinen. Kerroin myös, että modernissa suomalaisperheessä ei tunneta miesten ja naisten töitä. Nuorempi kirjanpitäjä Demise lisäsi, että Suomessa isätkin voivat saada äitiyslomaa. Selvittääkseni arjen työtaakan erilaisuutta kerroin myös muutamia esimerkkejä suomalaisen ja etiopialaisen kotitalouden eroista. Meillä ei esimerkiksi tarvitse aloittaa kanaruuan valmistusta kanan kaulan katkaisemisella. Täällä kana on viisainta ostaa elävänä, koska Hosainassa ei ole kylmäaltaita.

Paikalliset talousnerot tuntuvat tietävän muutenkin aika paljon hyvinvointiyhteiskunnasta nimeltä Suomi. Koulutuksen maksuttomuus kiinnostaa samoin kuin valtion maksama opintotuki ja työttömyyskorvaus. Kerroin, että opintotuen pienuudesta johtuen useimmat opiskelijat käyvät töissä. Myöhemmin ymmärsin tehneeni viisaasti, kun en alkanut puhumaan opintotuen rahallisesta suuruudesta, vaan pitäydyin suhteellisessa vertailussa. Hiippakunnan presidentin (vastannee pispaa) palkka on nimittäin pienempi kuin suomalaisen korkeakouluopiskelijan opintotuki.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu tauti lähti nopeasti ja kuumetta ei ollut kuin yhtenä päivänä. Johanna lähtee maanantaina Addikseen ja minä jään tänne vielä kolmeksi viikoksi. Pitää yrittää pärjätä yksin.

4.10.2003 klo 20:54

Kouluja ja kaivoja

Olimme eilen ja toissapäivänä tutustumassa läheisen Butajiran alueen erilaisiin kehitysprojekteihin. Päätarkoituksena oli tutustua Shirinton nälkätilanteeseen. Kävimme alueella ja emme löytäneet ainakaan tavallisen pullaisen silmin nähtävää nälänhätää. Kuulimme että alueelle on jo annettu hätäapuruokaa valtion toimesta. Hyvä niin. Suomalaisia euroja ei siis ainakaan vielä käytetä suoranaisesti ruuan ostamiseen. Tilannetta kuitenkin seurataan yhdessä valtion kanssa.

Nälkätilanteen lisäksi tutustuimme muutamiin kouluihin ja mm. hiippakunnan maatilaan, jossa opastetaan ihmisille parempia viljelymenetelmiä ja esitellään erilaisia kasveja. Yksi hiippakunnan kehitysprojekti yrittää edistää modernia mehiläisten viljelyä. Jokaisen toimivan koulun näkeminen oli suuri ilonaihe, sillä koulutus on ehkä tärkein apu kehityksen eteenpäin viemisessä. Kehitystä ei synny pelkästään rikkaiden rahoilla, vaan ennen kaikkea paikallisten halulla kehittää omaa yhteiskuntaansa. Kaivot olivat matkan toinen ilonaihe. Reilun sadan metrin syvyisestä porakaivosta saatava kirkas vesi on taatusti puhtaampaa kuin kuralammikon ruskea vesi. Puhdas vesi on ehkä tärkein elämän edellytys.

Yövyimme Butajiran kaupungin uusimmassa hotellissa. Hotelli oli ihan ok, vaikkakin yön meteli ja huono tyyny vähän häiritsivätkin nukkumista. Telkkarista näkyi CNN ja BBC, joten maailman uutistilannekin tuli päivitettyä. Hotellin sinänsä hyvin varustetussa wc:ssä tuli hyvin esiin etiopialaisen rakentamisen suurpiirteisyys. Vessan ovi tai seinä oli ainakin viisi senttiä vinossa. En tiedä minkälaiset marginaalit suomalaisessa rakentamisessa on, mutta käsittääkseni edes millin poikkeama puolentoista metrin matkalla ei ole ihan ok. Toisaalta viiden sentin vinouma on tässä maassa aika vähän. Etiopian veteraani Kerttu Nygrenin mukaan seinan todellinen tarkoitus on erottaa tilat toisistaan. Kun Kerttu oli esitellyt uutta työtilaansa rakennusmestarina työskentelevälle veljelleen, veli oli todennut, että rakennuksen remontti pitäisi aloittaa puskutraktorilla... Rakennusmestarien lisäksi tämä maa saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia myös suomalaisille sähköalan ammattilaisille. Suuremmat linjat ovat kunnossa (mm. IVO on ollut joskus rakentamassa), mutta pienemmissä yksiköissä hässäkkä tai viritelmä lienevät parhaiten kuvaavia sanoja. Ihmeellistä kyllä sähköt kuitenkin toimivat lähes aina!

Herätessäni eilen aamulla Butajirassa oli olo aika kehno. Olen onnistunut saamaan flunssan jo toistamiseen. Eilinen meni kuumeen kanssa köhiessä ja tämä päivä on mennyt toipilaana sängyssä. Kuumetta ei ole ollut ja nyt illalla olo on aika normaali. Jouduin tänään peruuttamaan lupaamani valokuvauskurssin, mutta eiköhän senkin ehdi vielä järjestämään.

Lisäsin valokuvia-sivulle kuvan meidän Hosainan talosta. Täällä on muuten kaikissa taloissa kalterit, joten meidän talo ei ole mikään meitä varten tehty kalterioitu vankila!

1.10.2003 klo 22:00

Kaupantekoa

Olin eilen naisten autokuskina kaupungilla. Johanna, Arja-ope ja Kerttu olivat mm. kangaskaupoilla. Minua kyseinen shoppailu ei juurikaan kiinnostunut, joten jäin vahtimaan autoa. Ajatus autossa istumisesta voi tuntua äärimmäisen tylsältä, mutta todellisuudessa kadun varressa istuminen ja kaupunkielämän seuraaminen hakkaa kevyesti huonon elokuvan. Lähes kaikki aikuisemmat ihmiset tervehtivät ja lapset tulivat hokemaan money-moneytä. Jotkut pikkupojat yrittivät jopa kaupata pureskeltavaa chat-huumekasvia. Ei tullut kauppoja. Oma episodi muodostui erään laulukulkueen kanssa. Riehakkaan kulkueen kärjessä kulki lehmän nahkaan sonnustautunut vanhahko mies. Laulajat huomasivat nopeasti autossa istuvan ferentsin, eli ulkomaalaisen ja piirittivät auton. Oli ihan mielenkiintoista seurata valtavan innokasta laulu- ja tanssiesitystä, johon kuului auton siveleminen jollain risulla. Enhän minä mitään ymmärtänyt :-) Tavoitteena oli ilmeisesti saada minulta rahaa. Aikansa he jaksoivat ja sitten mukana ollut Kertun pihapoika Hapte ohjasi kulkueen eteenpäin.

Oskari-kissamme alkaa hiljalleen oppimaan oikean kissan tavoille. Vielä ei ole ensimmäistä hiirtä napattu, mutta eiköhän senkin aika tule. Kuten kaikki lajitoverinsa, Oskarikin pitää kaikista lämpimistä paikoista. Takan reunan nyt vielä ymmärtää, mutta kannettavan tietokoneen näppäimistö sen sijaan aiheutti vähän ihmettelyä. No, onhan sekin aika usein lämmin. Tietokone ei tunnetusti tykkää useiden kymmenien näppäimien samanaikaisesta painamisesta, vaan alkaa piipittämään taukoamatta. Oskaria piipitys ei tunnu häiritsevän. Pieni meluhaittakin ilmeisesti suvaitaan, kunhan päästään lämpimään... Pitäähän sitä teekkarin kissankin opetella hyödyntämään tietotekniikkaa!

Huomenna lähdemme Shirintoon. Tavoitteena on tutustua alueen nälkätilanteeseen ja katsoa meneekö suomalaisilla euroilla ostettu ruoka oikeaan osoitteeseen.

29.9.2003 klo 21:42

Vastoin ennakkosuunnitelmia päätin laittaa nettiin muutamia kuvia jo täältä Etiopiasta käsin. Lähetysseuralla on Hosainassa pieni digikamera ja sillä on tullut otettua muutamia kuvia. Kameran taso ei ole ihan pro-luokkaa, mutta saattepahan nähdä edes jotain!

<< Edelliset - Seuraavat >>